Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Oikeastaan totuus voi välähtää vain tässä hetkessä, ajatuksettomassa Nyt-hetkessä. Kymmenen minuutin päästä tuo hetki on jo mitä suurimmassa määrin tulkintaa, jossa sekoittuvat omat käsityksemme, kokemuksemme ja uskomuksemme. Myös tämä kirjoitukseni on jossain määrin tulkintaa. JÄLJELLE JÄÄ VAIN MYSTEERI God's too big to fit in a book Nothing is too big to fit in my heart - Bruce Cockburn Kalervo K.  Kuva: Pixabay

Jumala ja Paholainen katselivat ihmistä, joka löysi jotakin kaunista autiomaassa. ”Ah” sanoi Jumala Paholaiselle, ”nyt kun ihminen on löytänyt totuuden, sinulla ei ole mitään tekemistä. ”Päinvastoin,” vastasi Paholainen, ”aion auttaa häntä organisoimaan totuuden!” Kuten edellä mainittiin, uskonnot ja uskomukset ovat useimmiten lähteneet aidosta syvästä kokemuksesta. Sen sijaan, että uskonnot olisivat rohkaisseet ihmisiä kokemaan, ne ovatkin liian usein luoneet uskonkäsityksiä, jähmettäneet kokemisen uskonkappaleiksi. Kaiken kaikkiaan uskonnot ovat sortuneet samaan mielen/ajattelun ylivaltaan kuin tiedekin usein, eli uskonnot ovat useimmiten ihmisen mielen rakennelmia ja massojen liikuttajia kuin aidon kokemisen kanavia. Kuitenkin useimpien uskontojen sisällä on ’totuuden kokemista’, mysteerin kunniottamista ja rakastamista, jotain kutkuttavaa, huikeaa, lohdullista. Kalervo K.  Kuva: Pixabay

TIEDE JA USKONTO - SAMASSA HORISONTAALISESSA HIEKKALAATIKOSSA Niin tiede kuin uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin ihmisen rakentamia tulkintakokonaisuuksia. Molemmat toimivat käsitteistöjen, hierarkioiden ja argumentaatioiden maailmassa. Se mikä on tieteen ja uskontojen totuusarvo perimmäisen totuuden suhteen, ei selviä kummankaan välineillä. Tieteen ja uskontojen ulottumattomissa on ihmisen kokemus tyhjyydestä, rakkaudesta, syvyydestä, kaikkeudesta, ykseydestä. Ihmisen mieli ja sanat eivät voi kuin valjusti yrittää muodostaa kuvaa totuudesta ja silloinkin ajaudumme helposti nyrjähtäneisiin tulkintoihin ja käsitteisiin. Käsitteellistäminen ja hierarkisointi on hyvin toimivaa tässä todellisuudessa, jossa elämme, mutta koska meillä ei ole tiedon perimmäistä seinää, emme oikeasti tiedä, missä kuljemme tietomme kanssa. Tiede on levittänyt horisontaalista hiekkalaatikkoamme yhä suuremmaksi pystymättä vastaamaan edelleenkään yhteenkään vertikaaliseen kysymykseen. Tosin jotkut tieteen edust...

5/95 PERIAATE   Pimeä aine, pimeä energia on varmasti tähtitieteen, ja tieteen yleensä, suurin mysteeri. Näkyvä aine  maailmankaikkeudessa on vain 5% kaikesta massasta. Missä on 95 %:a ? Näin ei-tiedemiehenä voi heittää eri teorioita, koska ei tarvitse pelätä kollegojen täystyrmäyksiä. Koska nykyisillä teorioilla ja välineillä pimeä aine on edelleen mysteeri, olisiko hyvä löytää muita keinoja kuin yleisiä horisontaalisia, lineaarisia menetelmiä.? Kvanttifysiikka on askel traditionaalisten tieteen metodien toiselle puolen. Rubert Sheldraken morfogeneettiset kentät ovat myös askel pois nykyisestä tiedeajattelun kahleista. ANTAUTUMISEN "TIEDE" Samaan uuteen syvyystieteeseen asemoin raitistumisen, antautumisen "tieteen" eli kuinka eksistentiaalinen, sydämen tie on pohjimmiltaan paljon syvempää kuin perinteinen  psykofyysissosiaalinen  tiedekäsite selittää. Tämä on iso syy, miksi  perinteinen tiede- ja hallintoyhteisö hylkii raittiuden käsitettä. Ennen esimerkik...