Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

TÄHTITYÖSKENTELY ALKU: Viktor Franklin ajatusten ja hänen kehittämänsä logoterapian perusta on elämän tarkoituksen löytämisessä. Jopa äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ihminen voi kestää, kun hänellä on merkitys elämälleen. Suunnilleen samasta puhuu James Hillman, kun asettaa kutsumuksen luonnon (perimä, ihmisen psyykkishenkinen rakenne) ja kasvatuksen (ympäristö, elämänkokemukset) rinnalle. Tuolla jossain on oma tähti meille jokaiselle. Tuo tähti on ohjaajamme. Se on ollut aina oppaanamme, mutta emme ole sen opastusta useinkaan tunnistaneet. Tarkoitus on herkistää sisäistä vastaanottokykyämme ja hiljentää vastaanottokykyä häiritsevää persoonamme, mielemme melua. Laitan muutaman kysymyksen itsetutkiskelun tueksi: 1. Tunnistanko sisäisen tähteni, ääneni, ainakin vienon häivähdyksen siitä. 2. Jos katson elämääni, missä näen suurempaa ohjausta? Missä olen toiminut selkeästi oman tähteni mukaisesti.? 3. Olenko huomannut, että minun ei oikeastaan tarvitse pyrkiä mihinkään, vaan olla.? Intu...

On piristävää lukea ammattilaisen kirjoittamaa kirjaa, jossa on otettu kokonaisvaltaisesti huomioon kaikki inhimillinen päihderiippuvuuden vaikutustasojen mukaisesti. Kuten kirjassamme Ihme alkaa nyt. Eiväthän nämä myy kuin korkeintaan kymmenesosan siitä, mitä jonkun julkkiksen toipumistarinat, mutta nämä vievät toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon sisällön ymmärtämistä oikeasti eteenpäin. Varmaan kolmisenkymmentä vuotta olen ollut kiinnostunut holistisesta eli kokonaisvaltaisesta toipumisesta. Sitä tulee olemaan Cor Nexus - kokonaisuuteni ja siihen tähtää tämä juuri postista tullut kirja. Ken Wilberin kehittämä integral -lähestymistapa on parasta, mitä nykyaikana on kehitetty. Guy du Plessis, itsekin toipuva addikti 12-askeleen kautta, tuo innostavaa, täydentävää, ei 12-askelta korvaavaa näkökulmaa. Kalervo K.  Kuva: ChatGPT

Sylvi Kekkonen: Meillä on tapana pitää syntinä sitä, mitä emme ymmärrä. Joku tuntee terapiasysteemin nimeltä NLP. NLP:n avainjuttuja on miellejärjestelmät eli visuaalinen, verbaalinen ja kinesteettinen. Jokaisella näiden vahvuudet vaihtelevat yksilöllisesti ja on hyvä ymmärtää, että me miellämme tätä maailmaa ja olemista eri tavoin yksilöllisesti. En täysin allekirjoita tätä vähän liian yksinkertaistavaa jakoa, mutta pointin se tuo hyvin esiin. Jos olet esimerkiksi kinesteettinen, hiljaisempi persoona, voit pitää verbaalisuutta korostavaa kommunikointia pitemmän päälle väsyttävänä. Tai jos olet visuaalinen eli näet asiat nopeina kuvina, voi kinesteettinen ihminen tuntua hitaalta ja kömpelöltä. Mitä tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi somessa/facebookissa? Uskallan olettaa, että ne, joilla on verbaalinen miellejärjestelmä se vahvin, viihtyvät somessa vähiten. Kaikkein eniten kala vedessä taitavat olla visuaaliset ihmiset, jotka nauttivat loputtomasta kuvavirrasta. Itsellä vahvin alue tällä...

Kuvitelkaa Ydin, jossa on kaiken määrittelemätön, syvin totuus. Ytimen ympärillä oleva lähin kehä on ihmisen läsnäolevan kokemisen alue, madonreikä ytimeen. Tämä kehä ei ole mielemme, tahdonvoimamme hallittavissa, vaan sinne pääsy on aina lahja, yleensä kirkas mikrosekunti, joka johtaa uuteen oivallukseen. Mitä paremmin olemme tietoisia siitä, että läsnäolo tässä ja nyt on kaiken avain, olemme yhä enemmän alttiita, avoimia, antautuneita, aisteissamme olevia, saamme välähdyksenomaista, inspiroivaa  yhteyttä ytimestä, kokemusta kaiken ykseydestä. Raittius on ykseyden kokemusten jatkumo, vaikka useimmilla se on tiedostamatonta. Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pitkän raittiuteni salaisuus, sanoisin, että se on avoimuus ja alttius ykseydelle, hyvälle. Tämä inbetween -tila sisäisen ja ulkoisen järjestyksen välissä on myös tieteen ja tuntemattoman rajapinnoilla toimivien tiedemiesten, kuten David Bohmin tutkimuksen aluetta. Minulle esimerkiksi David Bohmin, Fritjof Capran ja Einste...

William Bloom on löytänyt neljä avaintaitoa yhteyden löytämiseen: 1. rauhoittua tietoiseen läsnäoloon; 2. rentoutua, keskittäytyä ja maadoittua kehollisesti; 3. tarkkailla tapahtuvaa lempeästi ja hyväntuulisesti; 4. antautua yhteyden kokemiselle Kalervo K.  Kuva: Pexels

Bob Dylanin laulu I Contain Multitudes, Minussa on paljon, Minusta on moneksi, on inspiroinut itseäni pohtimaan ihmisen moninaisuutta, sitä kokemusten, ajatusten, tunteiden kirjoa, jota kannan, kannamme mukana. Kuinka useimmiten tunnemme toisesta vain pienen osan koko paketista. Ja kuinka usein me kavennamme itseämme mielikuvillamme, ennakkoluuloilla, väärillä riippuvuuksilla. Oma ymmärrykseni sanoo kuitenkin, että ihmisen tarkoitus on kasvaa kokonaiseksi, rikkaaksi itseksi, vivahteineen, oivalluksineen, epätäydellisyyksineen. Minusta on moneksi, tänään. Raitistuminen edellyttää kohdentamista, raittius laajentumista, kokonaisuutta. On elintärkeää, että raitistuessa keskityn yksinkertaiseen päämäärään: tehdä kaiken mahdollisen työn ollakseni raittiina päivän kerrallaan. Ajan mittaan elämäni on syytä laajentua, etten rutinoidu, etten kyllästy. Katsoa itseänì ja elämääni kokonaisvaltaisemmin, olla utelias, kohdata uutta, antautua, hyväksyä, innostua - nähdä, että raittius kutsuu avartumaa...

Terapeuttisessa kommunikaatiossa osa minusta puhuu tai kirjoittaa aina itselle. Se kertoo, että olen läsnä itselle ja toiselle ja että olen valmis jatkuvaan itseoivallukseen. Jos tämä itselleen viestintä puuttuu, olen ammattilaisena tai yleensäkin ihmisenä liian rutinoitunut, kliseitä hokeva robotti. Kalervo K.  Kuva: Freepik

Toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon  ja yleisen kliinisen päihdehuollon yksi ero on, että jälkimmäinen taho rakastaa työpalavereita, tykkää pölistä keskenään mieluummin kuin asiakkaiden kanssa. Yleisessä päihdehuollossa on rutkasti upeita työntekijöitä, mutta kalsea systeemi on vaan liian vahva. Suomalainen päihdehuolto on liian usein kohtaamattomuuden taidetta. Se osaa luoda komeita, tyhjyyttään kalisevia päihdestrategioita, selittää osaamattomuutensa ja läsnäolottomuutensa teoreettisella korukielellä, luoda hyvä veli- ja siskoverkostoja pitääkseen jäseniensä asemat surkeista tuloksista huolimatta, mielistellä ymmärtämättömiä poliittisia ja muita päättäjiä sekä byrokraatteja pinnallisilla tieteellisyydeltä kuullostavilla näennäisviisauksilla.  Pitkän työurani selkeimpiä huomioita on, että ne ihmiset, joiden on vaikeinta tehdä ruohonjuurityötä - likaista perustyötä, kohdata ihmisiä, asiakkaita, mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, rakastavat työpalavereita. Usein nuo p...

Nelson Mandela: Itsensä pieneksi latistamisessa ei löydy intohimoa - tyytymällä elämään, mikä on vähemmän kuin mihin olisit kyvykäs. Kalervo K.  Kuva: Pexels

"Paljon henkisestä, hengellisestä elämästä on itsensä hyväksymistä -  ehkä kaikki." Jack Kornfield Kalervo K.  Kuva: Pexels

Jos jotkin ovat tässä maailmassa syntiä, niin ne ovat kaikki asenteet, opit ja teot, jotka estävät tai jarruttavat itsensä rakastamista. Raitistuminen ja sitä seuraava raittius ovat yksinkertaisesti matka itsensä rakastamiseen. Kalervo K.  Kuva: Pexels

Vaikeimmat ihmissuhteet liittynevät usein ihmistyyppiin, jota voi kutsua lahkopersoonallisuudeksi. Ja tarkoitan niin poliittisia kuin uskonnollisia lahkoja. Toki jokainen ihminen on yksilö, mutta joitain yleisiä piirteitä voi tässä esittää, varoituksena itselle ja muillekin: 1. Skitsotyyppinen ihminen eli persoona, joka on erittäin taipuvainen  löytämään pahansuopaisuutta, pahuutta, salakähmäisyyttä, juonittelua toisissa ihmisissä ja yhteiskunnassa. 2. Ihminen, joka syyttää aina toisia. Hänellä on näennäistä itsekritiikkiä, mutta tosiasiassa syy on hänen mielestään aina toisissa, varsinkin erilailla ajattelevissa. 3. Ihminen, joka on lähes koko ajan vihainen ja kaunainen Hän on jatkuvassa sodassa muita vastaan, olivat ne läheisiä, eri lailla ajattelevia, ryhmittymiä, mitä vaan. Ja jatkuva kauna on silmiinpistävää. 4. Ihminen, jolla on pohjimmiltaan huono itsetunto Kun ihmisellä on huono itsetunto, hän on altis fanaattiselle, yksitotiselle sanomalle, tiiviille, hierarkiselle yhteisö...

- Addiktion vastakohta on olla aisteissa nyt! Kun addiktiivinen mieleni on hetken hiljaa ja on valmis kuulemaan toista toipumista ymmärtävää ihmistä tai aistimaan kauneutta esimerkiksi luonnossa, ottaa toipumiseni aimo askeleen eteenpäin. Addiktiivinen mieli haluaa aina jotain tulevaisuudessa, mutta aistit elävät aina nykyisyydessä. Sensefulness on aistien täyteyttä. Kalervo K.  Kuva: Pexels

Tiedän, että tämä ei avaudu monelle, mutta näin se menee: addiktio on kärsimystie, joka johtaa orastavaan muutostarpeeseen, joka johtaa hetkittäiseen oman mielen hiljenemiseen, jossa addikti/alkoholisti avautuu uuden raittiin elämän kutsun kuulemiseen, näkemiseen ja tuntemiseen, mikä antaa taas mahdollisuuden nöyrtymiseen ja antautumiseen ja sitten raitistumiseen, raittiuteen. Itsellenikin raittiuden tärkein avain oli, kun ensimmäistä kertaa mieleni oli hetken hiljaa että pystyin KUULEMAAN, mitä toipuva alkoholisti minulle sanoi. Sillä hetkellä pystyin ensimmäistä kertaa samaistumaan toiseen ihmiseen eli minusta tuli ihminen, alkoholisti tässä maailmassa. Kalervo K.  Kuva: Pexels

MIKSI SE ON TÄRKEÄ - Käytän tätä termiä tässä merkityksessä ilmeisesti urauurtavasti. Eli koen omistavani copyrightin tähän. - Katsokaa, kuinka hienoja merkityksiä sanalla sense on suomeksi aistin ja järjen lisäksi: tunne, mielekkyys, kyky, tarkoitus, lahja, vaisto, lahjakkuus, merkitys, tolkku. Eli sensefulness on hyvin kokonaisvaltainen käsite. - Tietoisella aistimuksella olemme yhteydessä elämän syvempään älykkyyteen. Tietoinen aistimus on se luovuuden alue, josta rajallinen mieli ammentaa uutta materiaalia myllyynsä. Siksikin lähempänä ydintä oleva sensefulness, eikä mindfulness. - Ja sensefulness antaa kaiken vapauden, koska se ei tukeudu mihinkään uskonnolliseen perinteeseen, kuten mindfulness buddhalaisuuteen. Vain sinä, aistit ja tietoisuus. - Mindfulnessia harjoittava on lähempänä egon houkutuksia kuin sensefulnessia harjoittava, koska mitä vähemmän mieltä ja egoa, sitä enemmän aisteja Kalervo K.  Kuva: Pexels

Edelleen olen sitä mieltä, että sensefulness on verratttomasti osuvampi termi kuin mindfulness. Aistit ovat läsnäoloa tässä ja nyt, mutta mieli on takertunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen.. "En saanut koskaan yhtäkään oivallustani/löydöstäni rationaalisen ajattelun prosessissa." -Einstein Useimmat omatkin oivallukseni ovat tapahtuneet hikimajassa/saunassa maatessani, ei ajatteluprosessissa. Ajattelu on kuin mylly ja mylly ei voi kuin jauhaa ja toivoa saavansa hyviä ja tuoreita aineksia. Turhaudumme, kun yritämme käyttää myllyä, ajatteluamme siihen, mihin sitä ei ole tarkoitettu eli uuden oivalluksen syntymiseen. Sitä tilaa, jolla mylly saa uutta ainesta sisään voimme kutsua läsnäoloksi, madonreiäksi. Kun  olemme hetken hiljaa aisteissamme, pääsee oivallus sisään - emme voi sitä pakottaa. Siksi paikat, joissa useimmiten ajattelu hiljenee, kuten luonto ja sauna, ovat otollisia oivalluksille. SENSEFULNESS on aistien ja järjen kautta toimivaa. Tietoisella aistimuksella olemme y...

Olen huomannut, että luovat ihmiset eivät kuluta liikaa aikaa menneisyydessä eivätkä toista nykyisyydessäkään ylenmääräisesti samoja asioita. He jättävät paljon tilaa uudelle, tuntemattomalle. He haastavat koko ajan ennakkoluulottomasti näkemyksiään ja ovat kyltymättömän uteliaita avautuvalle tai vielä lukitulle tiedolle. Ja luovuus ei ole millään tavalla taiteilijoiden etuoikeus. Toipuminenkin voi jämähtää paikalleen. Rutiinit ovat osittain hyviä, elämää tasapainottavia asioita, mutta meissä toipujissa on se elämyshakuinen, uutta janoava osa, jota ei saa unohtaa. Uusi ei tarvitse olla ulkoisesti mitään järisyttävää, mutta sisäisesti iloa ja raikkautta tuova juttu. Ei voi yksilöidä, mikä kullekin on uusien aloitusten magiikkaa, mutta jotain yleispiirteitä voi nähdä: 1. Uskaltaudu oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, jos se on posiitiivista ja elämääsi rikastuttavaa. 2. Haasta vaikka yksi oma pinttymä itsessäsi kerran päivässä. 3. Epäonnistuminen ja sen tuoma häpeä on suuresti yliarvostet...