Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Meistä lähes kaikki ovat päihteistä irti yrittäessään sortuneet tahdonvoimakuoppaan eli olemme vannoneet itsellemme ja muillekin, että nyt se on loppu, kun kerran päätän. Ja taas olemme ajan mittaan sortuneet päihteiden käyttöön. Eli mikään ei ole epäluotettavampi keino kuin tahdonvoima. Ajatelkaa hampaiden pesua: tulisiko siitä mitään, jos joka aamu psyykkaisimme itseämme , että tänään pesen hampaani! Ei.. Mutta kuitenkin useimmat meistä pesevät hampaansa aamun ja illoin ilman mitään stressiä, ilman mitään tahdonvoimanäytöksiä!?. Kyse on siis jostain muusta, paljon tahdonvoimaamme vahvemmasta ja sitkeämmästä. Kyse on automaatiosta. Raitistumisessa on kyse antautumisesta, selkeästä toiminnan rajasta (eli sitoutumisesta päihteettömyyteen) sekä uuden elämäntavan automatisoinnista. Tässä on myös raittiuden ja välitilan (kuivuuden) ero: raittiudessa sinun ei tarvitse kamppailla tahdonvoimalla  pysyäksesi raittiina, vaan se on kuin hampaiden pesu, luonnollista ja vailla liikoja ponniste...

Suomensin tämän Juliette Lewisin sivuilta. Juliette raitistui jo 22 vuotiaana eli on ollut jo parikymmentä vuotta raittiina!  Toipumismatka on itsensä rakastamisen matka - siksi nämäkin 12 askelta kolahtavat! ITSESTÄÄN HUOLEHTIMISEN 12 ASKELTA 1. Jos se tuntuu väärältä, älä tee sitä 2. Sano "tarkasti" sen, mitä tarkoitat 3. Älä ole ihmisten miellyttäjä 4. Luota vaistoosi 5. Älä puhu koskaan pahaa itsestäsi 6. Älä koskaan luovu unelmistasi 7. Älä pelkää sanoa "Ei" 8. Älä pelkää sanoa "Kyllä" 9. Ole HYVÄ itsellesi 10. Hellitä asioista, joita et voi hallita 11. Pysy erossa draamasta ja negatiivisuudesta 12. RAKASTA Kalervo K. Kuva: Pexels

On olemassa paikka, joka elää kaikissa meissä. Se on näyn ja kirkkauden paikka, jossa elämän rytmi liikkuu harmoniassa korkeamman tietoisuuden kanssa. (Spotted Eagle) Toipuminen mistä haavoittavasta asiasta tahansa ei ole niinkään haluamista, vaan luopumista. Tahtoa me tarvitsemme ylläpitääksemme toipumisemme, mutta ellei meillä ole yhteyttä sisäiseen Paikkaamme, toipumisemme alkaa hyytyä. Paikka on siellä, missä loppuvat ajatukset, käsitykset, halut. Sinne meidän kaikkien on mahdollisuus on päästä, kun vain olemme nyt-hetkessä, ilman ajatuksia…. Kokemuksen Paikastamme olemme saaneet, kun a) olemme olleet voimattomia moniin ongeliimme nähden eli oma ’nerokas’ mielemme on ollut kerrankin elämän hiljentämä; b) kokiessamme samaistumisen kokemuksia toisiin ihmisiin; c) antamalla Nimettömän/Nimetyn ohjata elämäämme. Paikassa ei ole addiktioita, haluamista, häiriöitä - se on puhdas Totuus meissä kaikissa. Toipuminen on matka kotiin eli intiaanien kielellä ain-dah-ing. Toipuminen on myös ykse...

En muista, mistä tämän nappasin. Vähän muuntelin sitä...Hienoja, voimaannuttavia lakeja. Jos todella tahdomme kasvaa sisäisesti, meidän täytyy valita mennä sisäämme: vain todellisessa Läsnäolon Hetkessä voimme tajuta totuuden itsestämme, mikä todellakin vapauttaa meidät. Sellaiset korkeammat löydöt valmistavat Todellisen Itsen kutsun korkeampaan oppimiseen. Ajattele kaikkia yhtätoista lakia lentävän maton yksittäiseksi maagiseksi nuoraksi. Pyri sitomaan ne yhteen mielessäsi. Sitten katso, kuinka nämä opetukset vaivattomasti nostavat sinut yhä korkeammille tietoisuuden tasoille! Kuva: Pexels ENSIMMÄINEN LAKI "Mikään ei estä sinua aloittamasta uudestaan" Suurin voimasi jonka omistat elämässäsi onnistuaksesi on ymmärryksesi, että elämä antaa sinulle tuoreen startin joka hetki, kun valitset aloittaa uudestaan. Kaikki on uutta, vaikket ehkä vielä näe sitä sillä tavalla. Sinun täytyy vain testata tämä elämän uusiutumisen tosiasia huomataksesi ihmeellisen vapauden, joka odottaa sinu...

On elintärkeää, että näkisin sen, mitä en vielä tiedä, suurena rikkautena, yhtä rikkaana kuin sen, jonka tiedän. Olisin jatkuvasti tutkimusmatkalla, avoimena uusille ratkaisuille,  uusille oivalluksille, uusille tavoille katsoa elämän tilanteita. Kaikenlaiset rasittavuudet olivatpa ne toipumisessani, kasvukivuissani,  työssäni, luovissa pyrkimyksissäni tai ihmissuhteissani, tarvitsevat vapauttavaa oivallustani. Ongelmat ovat sitä, etten vielä tiedä asiasta tarpeeksi - pidän kiinni väärästä ideasta, jota en vielä näe vääränä.  Jos se ei virtaa, on vielä jotain, mitä en tiedä.  Kalervo K.  Kuva: Pixabay

Hölmöt kieltävät, mitä he näkevät, ei sitä, mitä he ajattelevat. Viisaat hylkäävät sen, mitä he ajattelevat, ei sitä, mitä he näkevät. Huang-Po Kuva: ChatGPT

On tietysti oikein, että olemme huolissamme luonnon ekologiasta, mutta tuleeko teille mieleen, että moniko poliitikko puhuu ihmisen ekologiasta? Tuntuu kuin vain harva on huolissaan tämän ainemaanisen kulttuurimme tuhoavasta vaikutuksesta. Haluamme vapauttaa alkoholin, huumeet, lääkkeet, jotta ihmiset saisivat estottomasti sekoittaa päätään. Kaikki vapaaksi antamatta mitään tilalle! :( Todellinen humaani, ekologinen kulttuuri panostaisi vahvasti päihteettömyyden edistämiseen, mutta ei nyky-Suomi. Päinvastoin oletteko kuulleet yhdenkään poliitikon mainitsevan sivulauseessaankaan maamme pahinta ihmisoikeusongelmaa eli FASD -lapsia!? Ei, kun se vaatisi aitoa ihmisyydestä välittämistä, ei mediaseksikästä hyvetyrkkyilyä. Tai Ihmisekologisen päihteettömän kulttuurin puolestapuhujille olisi valtava tilaus. He panostaisivat päihteettömyyden ilosanomalle luomalla päihteistä vapaita paikkoja ja tilaisuuksia, tekisivät vallankumouksen raskaana olevien äitien päihteettömyyteen tukemisessa, nostais...

  KUN SYDÄMESI PUHUU, TEE KUNNON MUISTIINPANOT! Joseph Gampbell Kuva: Pexels

TÄHTITYÖSKENTELY ALKU: Viktor Franklin ajatusten ja hänen kehittämänsä logoterapian perusta on elämän tarkoituksen löytämisessä. Jopa äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ihminen voi kestää, kun hänellä on merkitys elämälleen. Suunnilleen samasta puhuu James Hillman, kun asettaa kutsumuksen luonnon (perimä, ihmisen psyykkishenkinen rakenne) ja kasvatuksen (ympäristö, elämänkokemukset) rinnalle. Tuolla jossain on oma tähti meille jokaiselle. Tuo tähti on ohjaajamme. Se on ollut aina oppaanamme, mutta emme ole sen opastusta useinkaan tunnistaneet. Tarkoitus on herkistää sisäistä vastaanottokykyämme ja hiljentää vastaanottokykyä häiritsevää persoonamme, mielemme melua. Laitan muutaman kysymyksen itsetutkiskelun tueksi: 1. Tunnistanko sisäisen tähteni, ääneni, ainakin vienon häivähdyksen siitä. 2. Jos katson elämääni, missä näen suurempaa ohjausta? Missä olen toiminut selkeästi oman tähteni mukaisesti.? 3. Olenko huomannut, että minun ei oikeastaan tarvitse pyrkiä mihinkään, vaan olla.? Intu...

On piristävää lukea ammattilaisen kirjoittamaa kirjaa, jossa on otettu kokonaisvaltaisesti huomioon kaikki inhimillinen päihderiippuvuuden vaikutustasojen mukaisesti. Kuten kirjassamme Ihme alkaa nyt. Eiväthän nämä myy kuin korkeintaan kymmenesosan siitä, mitä jonkun julkkiksen toipumistarinat, mutta nämä vievät toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon sisällön ymmärtämistä oikeasti eteenpäin. Varmaan kolmisenkymmentä vuotta olen ollut kiinnostunut holistisesta eli kokonaisvaltaisesta toipumisesta. Sitä tulee olemaan Cor Nexus - kokonaisuuteni ja siihen tähtää tämä juuri postista tullut kirja. Ken Wilberin kehittämä integral -lähestymistapa on parasta, mitä nykyaikana on kehitetty. Guy du Plessis, itsekin toipuva addikti 12-askeleen kautta, tuo innostavaa, täydentävää, ei 12-askelta korvaavaa näkökulmaa. Kalervo K.  Kuva: ChatGPT

Sylvi Kekkonen: Meillä on tapana pitää syntinä sitä, mitä emme ymmärrä. Joku tuntee terapiasysteemin nimeltä NLP. NLP:n avainjuttuja on miellejärjestelmät eli visuaalinen, verbaalinen ja kinesteettinen. Jokaisella näiden vahvuudet vaihtelevat yksilöllisesti ja on hyvä ymmärtää, että me miellämme tätä maailmaa ja olemista eri tavoin yksilöllisesti. En täysin allekirjoita tätä vähän liian yksinkertaistavaa jakoa, mutta pointin se tuo hyvin esiin. Jos olet esimerkiksi kinesteettinen, hiljaisempi persoona, voit pitää verbaalisuutta korostavaa kommunikointia pitemmän päälle väsyttävänä. Tai jos olet visuaalinen eli näet asiat nopeina kuvina, voi kinesteettinen ihminen tuntua hitaalta ja kömpelöltä. Mitä tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi somessa/facebookissa? Uskallan olettaa, että ne, joilla on verbaalinen miellejärjestelmä se vahvin, viihtyvät somessa vähiten. Kaikkein eniten kala vedessä taitavat olla visuaaliset ihmiset, jotka nauttivat loputtomasta kuvavirrasta. Itsellä vahvin alue tällä...

Kuvitelkaa Ydin, jossa on kaiken määrittelemätön, syvin totuus. Ytimen ympärillä oleva lähin kehä on ihmisen läsnäolevan kokemisen alue, madonreikä ytimeen. Tämä kehä ei ole mielemme, tahdonvoimamme hallittavissa, vaan sinne pääsy on aina lahja, yleensä kirkas mikrosekunti, joka johtaa uuteen oivallukseen. Mitä paremmin olemme tietoisia siitä, että läsnäolo tässä ja nyt on kaiken avain, olemme yhä enemmän alttiita, avoimia, antautuneita, aisteissamme olevia, saamme välähdyksenomaista, inspiroivaa  yhteyttä ytimestä, kokemusta kaiken ykseydestä. Raittius on ykseyden kokemusten jatkumo, vaikka useimmilla se on tiedostamatonta. Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pitkän raittiuteni salaisuus, sanoisin, että se on avoimuus ja alttius ykseydelle, hyvälle. Tämä inbetween -tila sisäisen ja ulkoisen järjestyksen välissä on myös tieteen ja tuntemattoman rajapinnoilla toimivien tiedemiesten, kuten David Bohmin tutkimuksen aluetta. Minulle esimerkiksi David Bohmin, Fritjof Capran ja Einste...

William Bloom on löytänyt neljä avaintaitoa yhteyden löytämiseen: 1. rauhoittua tietoiseen läsnäoloon; 2. rentoutua, keskittäytyä ja maadoittua kehollisesti; 3. tarkkailla tapahtuvaa lempeästi ja hyväntuulisesti; 4. antautua yhteyden kokemiselle Kalervo K.  Kuva: Pexels

Bob Dylanin laulu I Contain Multitudes, Minussa on paljon, Minusta on moneksi, on inspiroinut itseäni pohtimaan ihmisen moninaisuutta, sitä kokemusten, ajatusten, tunteiden kirjoa, jota kannan, kannamme mukana. Kuinka useimmiten tunnemme toisesta vain pienen osan koko paketista. Ja kuinka usein me kavennamme itseämme mielikuvillamme, ennakkoluuloilla, väärillä riippuvuuksilla. Oma ymmärrykseni sanoo kuitenkin, että ihmisen tarkoitus on kasvaa kokonaiseksi, rikkaaksi itseksi, vivahteineen, oivalluksineen, epätäydellisyyksineen. Minusta on moneksi, tänään. Raitistuminen edellyttää kohdentamista, raittius laajentumista, kokonaisuutta. On elintärkeää, että raitistuessa keskityn yksinkertaiseen päämäärään: tehdä kaiken mahdollisen työn ollakseni raittiina päivän kerrallaan. Ajan mittaan elämäni on syytä laajentua, etten rutinoidu, etten kyllästy. Katsoa itseänì ja elämääni kokonaisvaltaisemmin, olla utelias, kohdata uutta, antautua, hyväksyä, innostua - nähdä, että raittius kutsuu avartumaa...

Terapeuttisessa kommunikaatiossa osa minusta puhuu tai kirjoittaa aina itselle. Se kertoo, että olen läsnä itselle ja toiselle ja että olen valmis jatkuvaan itseoivallukseen. Jos tämä itselleen viestintä puuttuu, olen ammattilaisena tai yleensäkin ihmisenä liian rutinoitunut, kliseitä hokeva robotti. Kalervo K.  Kuva: Freepik

Toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon  ja yleisen kliinisen päihdehuollon yksi ero on, että jälkimmäinen taho rakastaa työpalavereita, tykkää pölistä keskenään mieluummin kuin asiakkaiden kanssa. Yleisessä päihdehuollossa on rutkasti upeita työntekijöitä, mutta kalsea systeemi on vaan liian vahva. Suomalainen päihdehuolto on liian usein kohtaamattomuuden taidetta. Se osaa luoda komeita, tyhjyyttään kalisevia päihdestrategioita, selittää osaamattomuutensa ja läsnäolottomuutensa teoreettisella korukielellä, luoda hyvä veli- ja siskoverkostoja pitääkseen jäseniensä asemat surkeista tuloksista huolimatta, mielistellä ymmärtämättömiä poliittisia ja muita päättäjiä sekä byrokraatteja pinnallisilla tieteellisyydeltä kuullostavilla näennäisviisauksilla.  Pitkän työurani selkeimpiä huomioita on, että ne ihmiset, joiden on vaikeinta tehdä ruohonjuurityötä - likaista perustyötä, kohdata ihmisiä, asiakkaita, mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, rakastavat työpalavereita. Usein nuo p...

Nelson Mandela: Itsensä pieneksi latistamisessa ei löydy intohimoa - tyytymällä elämään, mikä on vähemmän kuin mihin olisit kyvykäs. Kalervo K.  Kuva: Pexels

"Paljon henkisestä, hengellisestä elämästä on itsensä hyväksymistä -  ehkä kaikki." Jack Kornfield Kalervo K.  Kuva: Pexels