Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Kun aamulla syntynyt INSPIRAATIO kohtaa maailman latteuden, se muuttuu päivällä hassuksi toiveeksi, iltapäivällä säälittäväksi piristysyritykseksi ja illalla vietetään jo sen hautajaisia. On aika ryhtyä inspiraation aktiiviseksi suojelijaksi eikä antaa maailman latistaa sitä yhtään koko päivänä!  Annan inspiraation vahvistua päivän myöten ja toimia uneni sulostuttajana seuraavanakin yönä. Päivä muuttuu viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, koko elämäksi. Kalervo K.  Kuvat: Ylempi kuva ruusulla Kalervo K. / tekoäly Copilot. Alempi kuva lampulla Pexels. 

On tietysti oikein, että olemme huolissamme luonnon ekologiasta, mutta tuleeko teille mieleen, että moniko poliitikko, päättäjä tai muu vaikuttaja puhuu ihmisen ekologiasta? Tuntuu kuin vain harva on huolissaan tämän ainemaanisen kulttuurimme tuhoavasta vaikutuksesta. Haluamme vapauttaa alkoholin, huumeet, lääkkeet, jotta ihmiset saisivat estottomasti sekoittaa päätään. Kaikki vapaaksi antamatta mitään tilalle! :( Todellinen humaani, ekologinen kulttuuri panostaisi vahvasti päihteettömyyden edistämiseen, mutta ei nyky-Suomi. Päinvastoin oletteko kuulleet yhdenkään poliitikon mainitsevan sivulauseessaankaan maamme pahinta ihmisoikeusongelmaa eli FASD -lapsia!? Ei, kun se vaatisi aitoa ihmisyydestä välittämistä, ei mediaseksikästä hyvetyrkkyilyä. Ihmisekologisen päihteettömän kulttuurin puolestapuhujille olisi valtava tilaus. He panostaisivat päihteettömyyden ilosanomalle luomalla päihteistä vapaita paikkoja ja tilaisuuksia, tekisivät vallankumouksen raskaana olevien äitien päihteettömyy...

" Always ourselves we love the least That's the burden of the angel/beast" Bruce Cockburn Benjamin Disraelia mukaillen meidän on päästävä eteenpäin puolimatkasta apinasta enkeliin päin. Jottemme ole itse se, jota me vähiten rakastamme kantaen näin enkeli/elukan taakkaa. Onko ihmiskunnan evoluutio pysähtynyt tuohon puolitiehen ja onko ainakin yksittäisellä ihmisellä mahdollisuus päästä eteenpäin ? Ja olemmeko me ihmissuhdeammattilaiset tarpeeksi pohtineet itsensä rakastamisen olemusta ja salaisuuksia, kun me tarjoamme sitä asiakkaillemme.? Tästä jatkan seuraavassa kirjoituksessa (tai seuraavissa kirjoituksissa). Yritän hypätä syvään veteen mahdollisimman vähillä filosofisilla, psykologisilla ja uskonnollisilla välineillä luottaen itsensä rakastamisen omaan olemukseen, energioihin.. Kalervo K.  Kuva: Pexels

A. ASIANTUNTIJA-AMMATTILAISUUS Mahdollisia positiivisia puolia: + teorian hallinta + koulutuksen tuoma auktoriteetti + tekninen osaaminen +"viileä" hallinta + "ei töitä kotiin" Mahdollisia negatiivisia puolia: - läsnäolon puute - etäisyys - osallistumattomuus - ylimielisyys B. OMISTAUTUVA, USEIN OMAAN KOKEMUKSEEN NOJAAVA AMMATTILAISUUS Mahdollisia positiivisia puolia: + omistautuminen, sydämellä mukana oleminen + kokemuksen tuoma viisaus, pelisilmä + hyvä samaistumisen kohde + aitous Mahdollisia negatiivisia puolia: - liiallinen tunteenomaisuus - tiedon ja koulutuksen puute - alemmuuden tunne - työotteen ideologisoituminen ja   kapea-alaistuminen Kuva: Pexels C. LÄSNÄOLEVA AMMATTILAISUUS Päämäärä: asiantuntija- ja kokemukseen nojautuvan ammattilaisuuden hyvät puolet: Eli a. ymmärrys, että teoria ja tekniikka ovat välineitä b. Tärkeintä on, miten asiakkaiden kanssa ollaan (ks. luontaisen vuorovaikutuksen ominaisuudet) c. läsnäolo itselle, läsnäolo toiselle Läsnäoleva...

Olen ollut työssä vuosikymmenien aikana niin matalankynnyksen paikoissa kuin korkeanprofiilin paikoissa. Ja sanon sen vakavasti: päihdehuoltomme huutaa toipumiskeskeistä veturia, koska toipumiskeskeisyys hyödyttää parhaimmillaan systeemissä kaikkia ihmisiä! Se antaa arvon myös sille epävakaalle ihmiselle, joka ei pysty lopettamaan päihteiden käyttöä. Hän saa kokea arvokkaita hetkiä päihteettömässä kohtaamisessa, ei jatkuvan örinän keskellä. Toipumiskeskeisyys on kieltämättä näyttäytynyt liian kapeana lähinnä resurssipuutteen takia. Tosiasiassa toipumiskeskeisyys sopii myös matalakynnyksiseen toimintaan. Julkinen päihdehuolto on reaktiivinen, mikä on sen hyvä ja huono puoli. Se paikkaa ja pitää kaikki, ainakin näennäisesti, mukana. Toisaalta siltä puuttuu TOIVO ja rakenne ja siksi se junnaa ikuisesti paikallaan. Juna ilman veturia ei pysty kuin reagoimaan. Olisi todella aika uuteen ajatteluun, lopetettava ihmisten aliarvioiminen ja yksioikoinen asenteellisuus toipumista kohtaan, luotava...

Koska elämä on usein kriisipuuro ja hyvin usein mielestäni kohtuuton kriisipuuro, tarvitsen avainta kestää tämä luhistavuus ja päästä eteenpäin, löytää suureneva toivonpilkahdus. Tietoisuus, avartuvana, on se avain, joka johtaa hyväksymiseen ja antautumiseen. Tietoisuuden avaajia ovat usein suorat kysymykset itselle eli usein esim. Mitä hyötyä? Esim. mitä hyötyä on heittäytyä uhriksi, kun se vain lisää toivottomuutta, turhautumista, voimatonta vihaa ym. Havahdun tietoisuuteen, että hei olen edelleen elossa ja minulla on mahdollisuus, valinta rakastaa itseäni täysillä, toimia itseäni kunnioittavasti, tehdä parhaani. Ja sitten hyväksyä ja antautua - ja jos vanha pelon ohjaamaa ajattelutapa nostaa päätään, hyväksyä ja antautua uudelleen! Löytää Tyyneyttä hyväksyä, mitä en voi muuttaa - Rohkeutta muuttaa, mitkä voin - ja Viisautta erottaa nämä toisistaan. "Ensimmäinen askel kohti muutosta on tietoisuus. Toinen askel on hyväksyminen.” Täydellisesti epätäydellinen, kyllä. "Aate...