Sensefulness addiktioista toipumisen tukena

-

- Addiktion vastakohta on olla aisteissa nyt!

Kun addiktiivinen mieleni on hetken hiljaa ja on valmis kuulemaan toista toipumista ymmärtävää ihmistä tai aistimaan kauneutta esimerkiksi luonnossa, ottaa toipumiseni aimo askeleen eteenpäin.

Addiktiivinen mieli haluaa aina jotain tulevaisuudessa, mutta aistit elävät aina nykyisyydessä. Sensefulness on aistien täyteyttä.


Kalervo K. 


Kuva: Pexels



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt-hetki

-
Kuva
Oikeastaan totuus voi välähtää vain tässä hetkessä, ajatuksettomassa Nyt-hetkessä. Kymmenen minuutin päästä tuo hetki on jo mitä suurimmassa määrin tulkintaa, jossa sekoittuvat omat käsityksemme, kokemuksemme ja uskomuksemme. Myös tämä kirjoitukseni on jossain määrin tulkintaa. JÄLJELLE JÄÄ VAIN MYSTEERI God's too big to fit in a book Nothing is too big to fit in my heart - Bruce Cockburn Kalervo K.  Kuva: Pixabay
Lue lisää

Organisoitu totuus

-
Kuva
Jumala ja Paholainen katselivat ihmistä, joka löysi jotakin kaunista autiomaassa. ”Ah” sanoi Jumala Paholaiselle, ”nyt kun ihminen on löytänyt totuuden, sinulla ei ole mitään tekemistä. ”Päinvastoin,” vastasi Paholainen, ”aion auttaa häntä organisoimaan totuuden!” Kuten edellä mainittiin, uskonnot ja uskomukset ovat useimmiten lähteneet aidosta syvästä kokemuksesta. Sen sijaan, että uskonnot olisivat rohkaisseet ihmisiä kokemaan, ne ovatkin liian usein luoneet uskonkäsityksiä, jähmettäneet kokemisen uskonkappaleiksi. Kaiken kaikkiaan uskonnot ovat sortuneet samaan mielen/ajattelun ylivaltaan kuin tiedekin usein, eli uskonnot ovat useimmiten ihmisen mielen rakennelmia ja massojen liikuttajia kuin aidon kokemisen kanavia. Kuitenkin useimpien uskontojen sisällä on ’totuuden kokemista’, mysteerin kunniottamista ja rakastamista, jotain kutkuttavaa, huikeaa, lohdullista. Kalervo K.  Kuva: Pixabay
Lue lisää

Mysteeri, joka ainoana jää jäljelle kaiken muun hiipuessa - osa II

-
Kuva
TIEDE JA USKONTO - SAMASSA HORISONTAALISESSA HIEKKALAATIKOSSA Niin tiede kuin uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin ihmisen rakentamia tulkintakokonaisuuksia. Molemmat toimivat käsitteistöjen, hierarkioiden ja argumentaatioiden maailmassa. Se mikä on tieteen ja uskontojen totuusarvo perimmäisen totuuden suhteen, ei selviä kummankaan välineillä. Tieteen ja uskontojen ulottumattomissa on ihmisen kokemus tyhjyydestä, rakkaudesta, syvyydestä, kaikkeudesta, ykseydestä. Ihmisen mieli ja sanat eivät voi kuin valjusti yrittää muodostaa kuvaa totuudesta ja silloinkin ajaudumme helposti nyrjähtäneisiin tulkintoihin ja käsitteisiin. Käsitteellistäminen ja hierarkisointi on hyvin toimivaa tässä todellisuudessa, jossa elämme, mutta koska meillä ei ole tiedon perimmäistä seinää, emme oikeasti tiedä, missä kuljemme tietomme kanssa. Tiede on levittänyt horisontaalista hiekkalaatikkoamme yhä suuremmaksi pystymättä vastaamaan edelleenkään yhteenkään vertikaaliseen kysymykseen. Tosin jotkut tieteen edust...
Lue lisää