Tavoitteena toipumiskeskeinen palvelujärjestelmä

vieraskirjoittajana toipumiskeskeinen sosiaalityöntekijä Marika Mikkola

Melkein kolmen vuoden tauon jälkeen palasin hiljattain takaisin töihin päihdepalveluihin. Muut kokemukset tässä välissä olivat opettavaisia ja hyvää perspektiiviä tuovia, mutta nyt on ihanan huojentava tunne, että olen juuri siellä missä vahvin kiinnostukseni on, ja saan keskittyä päätoimisesti toipumisen tukemisen kysymyksiin.

Toipumiskeskeisyyden teemat ovat toki olleet omalla hengellään läsnä elämässäni sekä työssäni muissakin palveluissa, ja vuonna 2023 yritin käyttää aikaa miettiäkseni, miten toipumiskeskeisyys saataisiin nivottua silloin työskentelemäni hyvinvointialueen strategiaan. Arkityössä tuli kuitenkin nopeasti vastaan, että jos työnkuvaan ei ole sisäänrakennettuna rakenteellinen tai arvopohjainen kehittäminen, sille ajan varaaminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ei sillä, etteikö se voisi olla sitä päihdepalveluissakin.

Uudella alueella uudessa työssä aloittamisessa ensimmäisenä on tietenkin vastassa siihen perehtyminen, että miten asiat on paikallisesti tähän mennessä tehty ja miten nyt tehdään? Mikä on palvelurakenne, mikä palveluvalikko on käytettävissä, miten saavutettavia palvelut ovat? Ketkä kentällä toimivat ja millä kokemuksella? Millaisia yhteistyökuvioita on, ja millaisia kehittämishankkeita on tai on hiljattain ollut? Mitkä osa-alueet ovat vakiintuneita ja mitkä muutoksessa? Mihin arjen toiminta ja huomio painottuu? Miten toimintaa tällä hetkellä johdetaan ja millä hengellä kentällä toimitaan?

Jännittävää tietenkin on löytyykö ”hengenheimolaisia”, joiden kanssa on heti yhteinen toipumiskeskeinen sävel, vai aloitetaanko yhteistyö etäämmältä? Onko yhteistyölle esteitä, esimerkiksi voimakasta passiivisuutta, tai onko jopa suoranaista toipumispessimismiä ja vastustusta? Millaiset toimintavaltuudet itselle uudessa työroolissa annetaan, ja mikä on ympäristössä itselle kestävästi järkevä tapa toimia?

Toipumiskeskeistä työtä tukevalla toimintaympäristöllä on merkitystä, mutta viime kädessä merkityksellisintä on se miten itse toimii ja millaisen vaikutuksen itse jättää toiminnallaan. Se haastaa jatkuvasti tarkastelemaan omaa läsnäoloa, sen hetkistä mielentilaa ja omaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Toisekseen se haastaa itseä siinä kuinka paljon kulloinkin on rohkeutta ja pokkaa haastaa itseään ja toimintaympäristöään eli kohtaamiaan ihmisiä. 

Marika Mikkola 

Kuva: Marika