Epätäydellisyyden viisaus

Jos kiellät itsessäsi epätäydellisyyden, karkotat luotasi vitaalisuuden, huumorin ja armollisuuden.

Johdanto

Itseään kohtaan tunnetun rakkauden ja lempeyden pohjana on epätäydellisyyden viisaus. Emme kommunikoi mistään täydellisyyden edustajan paikasta vaan epätäydellisyyden viisauden opiskelijan paikasta. Olla ihminen on olla kompastelija, mutta palaan kasvot mudassa mahdollisimman pian itseni rakastamisen tilaan.

Elämään kuuluu luonnostaan vastakkaisia voimia, positiivisuutta ja negatiivisuutta. Onnellisten hetkien lisäksi ihmisen on tarkoitus kohdata myös omaa pienuuttaan, haavoittuvuuttaan, osaamattomuuttaan. 

Epätäydellisyyden kieltäjän pyrkimys on hyvä, mutta täydellisyyttä ei oikeastaan voi koskaan saavuttaa. 

Täydellisyyden tavoittelija huomaakin jossain vaiheessa kadottaneensa elämästään hyviä asioita, kuten vitaalisuuden, huumorin ja armollisuuden.

Epätäydellisyyden hengellisyys

Vuonna 1969 ilmestyneen transaktioanalyytikko Thomas Anthony Harrisin suositun kirjan alkuperäisestä, englanninkielisestä nimestä “I am ok – You're ok - Minä olen ok, sinä olet ok” alkunsa saanutta lausahdusta “Minä olen ok, sinä olet ok ja se on ok” on käytetty lentävänä lauseena myös Suomessa. Päihderiippuvuuksien hoidon piirissä käytetään hieman tästä eroavaa lausahdusta eli “Minä en ole ok, sinä et ole ok, mutta se on ihan ok!”. Tämä on helpottava sanoma alemmuudentuntoiselle, henkisesti rikkirevitylle päihderiippuvaiselle: Olet tullut samanlaisten epätäydellisten ihmisten joukkoon kuin itsekin olet! Meille sinun ei tarvitse olla kuin oma itsesi, se on riittävää, se on ok.

Nimettömien Alkoholistien maailmanlaajuinen yhteisö syntyi 1930-luvun loppupuolella hengellis-siveellisen Oxford -liikkeen sisään. Kuitenkin hyvin pian alkoivat toipuvat alkoholistit tajuta, etteivät liikkeen täydellisyyteen ja ehdottomaan moraaliseen puhtauteen tähtäävät päämäärät sopineet raittiuteen pyrkiville alkoholisteille. Alkoholistit toipuakseen tarvitsivat hyväksyvämmän ja rennomman ympäristön ja siksi AA-liike erosi Oxford -liikkeestä omaksi yhteisökseen hyvin alkuvaiheessaan.

Tiukan lakihenkisen uskonnollisuuden sijaan toipujalle voi olla hyväksi armollisempi hengellisyys. 

Review of Religious Researchissa julkaistussa amerikkalaisen Baylorin yliopiston tutkimuksessa todetaan Jumalan anteeksiantoon ja armollisuuteen uskomisen ehkäisevän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. 

Henkinen/hengellinen opiskelu linkittyy usein narsismiin ja muiden ihmisten ylenkatsomiseen. Samalla ilmiöllä on yhteys myös ns. edistyksellisiin liikkeisiin, joissa on helpolla huomattavissa samaa narsistista "minut on valittu tietämään enemmän" -asennetta, joka taas johtaa ylenkatseeseen, suvaitsemattomuuteen ja sensurointihaluun.

Erilaisissa toipumispiireissä luonnollisena henkisyyden/hengellisyyden ilmenemismuotona oleva epätäydellisyyden viisaus on oiva tapa kasvattaa nöyryyttä, tasavertaisuutta ja aitoa suvaitsevaisuutta. 

 Ammattilaisuus, toisen tukeminen 

Toipumisen tukeminen on toisen ihmisen rohkaisemista rakastamaan erilaisissa elämäntilanteissa itseään.

Epätäydellisyyden viisaus on toipumista tukevan ammattilaisuuden kulmakivi, koska se auttaa toipujaa löytämään lempeyden itseään kohtaan myös epäonnistumisen hetkinä. 

Yksi ammattilaisuuden ongelma on, että se viestittää ongelmattomuutta, täydellisyyttä saavuttaakseen ammatillisen uskottavuuden. Kuitenkin juuri minä en ole ok, sinä et ole ok luo samaistumispinnan, johon toinen ihminen voi tarttua. Ammattilaisuuden haaste onkin sisällyttää ammatillinen auktoriteetti aitoon, tasavertaiseen kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen. Minä olen ok, sinä et ole ok toimii vain, jos ammattilainen on käynyt oman kiirastulensa läpi ja on nöyrä elämän pohjimmaisen mysteerin edessä.

Perfektionismi ja toksinen positiivisuus

Tutkimusten mukaan perfektionismi on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. (WHO:n tutkimus perfektionismin yleisyydestä, American Psychologica Associationin tutkimus). 

Samoihin aikoihin on alettu kiinnittää huomiota myös ns. toksiseen positiivisuuteen. Amerikkalainen akateemikko Judith Halberstram on kirjoittanut aiheesta ja häntä on pidetty termin keksijänäkin. Termi pohjautuu kuitenkin 1980-luvulla alkaneeseen yhdysvaltalaiseen tutkimukseen epärealistisesta optimismista. Toksinen positiivisuus pyrkii näkemään kaiken positiivisessa valossa ja välttää negatiivisuutta.

Täydellisyyteen tai jatkuvaan positiivisuuteen pyrkimisellä on hyviäkin puolia, mutta yleensä huonot vaikutukset dominoivat. Kun on pakko olla täydellinen, jää hyvin vähän tilaa armollisuuden, epätäydellisyyden hyville vaikutuksille.

Epätäydellisyyden viisauden hyvät vaikutukset

Oman epätäydellisyytensä kohtaaminen ja hyväksyminen avaa tien henkiseen kasvuun. 

Epätäydellisyys, särö, on se aukko, josta luovuus, kasvu, uuden löytäminen pääsevät sisään. 

Itsetunto vahvistuu, kun hyväksyt itsesi kaikkinesi. Kun saat rakastaa itseäsi, vaikket olekaan täydellinen, uskallat tutustua myös negatiivisiin puoliisi. 

Täydellisyyteen pyrkijän tulee stressattua helposti pienistäkin asioista. Armollinen itsensä hyväksyminen vähentää stressiherkkyyttä ja tukee mielenterveyttä laajemminkin. 

Epätäydellisyyden viisaus johtaa parempiin ihmissuhteisiin. Silloin hyväksyy helpommin myös muut ihmiset sellaisina kuin he ovat, anteeksiantaminen helpottuu ja suvaitsevaisuus lisääntyy.  

Rakkaus on tärkeää, kuin elämän ydintä. Jokainen meistä haluaa pohjimmiltaan elää rakkauden ympäröimää elämää. Toipujan on erityisen tärkeää löytää rakkaus itseään kohtaan. Itseään kohtaan tunnetun rakkauden ja lempeyden pohjana on juuri epätäydellisyyden viisaus.

Epätäydellisyyden viisaus auttaa myös maltillistamaan hyvin jyrkkiä poliittisia, uskonnollisia ja moraalisia asenteita.                     

Nähdessään oman epätäydellisyytensä aidosti ja rehellisesti, ihminen ei pysty suhtautumaan toisiin ihmisiin tuomitsevasti.

Loppupohdintaa

Matkamme epätäydellisyyden viisauden opiskelijoina jatkuu, kun annamme sille mahdollisuuden. 

Omaa prosessointia ja oppimismatkaa voi tukea vaikkapa sensefulnessilla, tietoisella aistimisella, joka lisää luonnollisella tavalla hyvinvointia ja auttaa avautumaan epätäydellisyyden viisaudelle ja siihen läheisesti liittyvälle itsensä rakastamiselle.

Arjen kiireiden keskellä voi pysähtyä hetkeksi. Tekee hyvää kiinnittää huomio aisteihin havainnoiden miltä tuntuu, mikä tuoksuu, miltä näyttää, maistanko jotain, mitä kuulen…

Olen rauhassa aisteissani ja kerron vielä itselleni:

Olen armollinen itselleni no matter what. 

Olen itselleni aina ymmärtävä, anteeksiantava ja rakastava. 

Hymyilen lempeästi epätäydellisyydelleni. 

Kirjallisuutta: 

Ihme alkaa nyt – Uusia näkökulmia riippuvuuden taustoihin ja hoitoon - Teemu Kassila ja Kalervo Koskela (kirjana 2016, äänikirjana 2022)

The Spirituality of Imperfection - Ernest Kurtz and Katherine Ketcham (2002)

Hiding feelings: The aute effects of inhibiting negative and positive emotion - J. J. Gross ja R. W. Levenson (1997) 

Wanting to be happy but not knowing how: Poor Attentional control and emotion- regulation abilities mediate the association between valuing happiness and depression - Bahram Mahmoodi Kahriz, Joanne L. Bower, Francesca M. G. Q. Glover, Julia Vogt (2020)

Jessi ja Kalervo K.

(Kuvat Pixabay)