Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Suomen päihdehoitoja johdetaan kokonaiskulutusmalliin uskoen. Kokonaiskulutusmallin mukaan alkoholin (päihteiden) käytön vähentämisellä kansallisella tasolla laskevat myös haitat. Samaa logiikkaa käytetään henkilötasolla: päihdeongelmiinsa apua hakevaa kehotetaan vähentämään käyttöään, vaikka se ei päihderiippuvaiselle ole aidosti mahdollista. Molemmat mallin sovellukset ovat tiensä päässä. Päihdepolitiikan tavoitteeksi pitää asettaa toipuminen. Päihdeongelmaiset ovat lähes poikkeuksetta päihderiippuvaisia ja heidät pitäisi kohdata sairaus ymmärtäen. MALLINI Suomen päihderiippuvuuden hoidon järjestämiseksi  Kuva: www.pexels.com Tämän mallin veturi on toipumiskeskeisyys, joka Suomen nykyisestä päihdehoidosta puuttuu lähes kokonaan. Mallissani on käytetty paljon jo toimivia rakenteita, malleja ja paikkoja. Niiden kytkeminen tavoitteelliseen toipumiskeskeiseen toimintaan on tärkeää. Näin mallini toimii käytännössä: MATALAN kynnyksen paikat, joissa myös toipumiskulttuuri on näkyvässä o...

Antti Eskola selittää osuvasti Sosiaalipsykologia-kirjassaan syytä miksi armeijan käyneet suhtautuvat myöhemmin muistellessaan armeijan aikaansa positiivisesti, vaikka useimmilla se oli yleisesti aikamoista sinnittelyä, jopa monelle ankeaa aikaa. Syy on ihmisen psyykessä eli me arvostamme itseämme jälkikäteen, kun klaarasimme armeijan, vaikka se oli rankkaa. Olimme voittajia, itsemme voittajia. Ihminen tuntee elämänsä mielekkääksi, jos hän on päässyt eteenpäin vaikeuksia kohtaamalla ja voittamalla itsensä. Haasteeton elämä muuttuu ajan mittaan alakuloiseksi, rajoitetuksi elämäksi. Ihminen, varsinkin jos hän on addikti,   taantuu, pahimmillaan zombiutuu, jos häntä ei todella haasteta. Kun vähänkin tulee kipua ja pahaa oloa, on systeemi tarjoamassa lääkettä tai huumetta ja huoltamista,  kunnes ajan mittaan systeemi syö hänen potentiaalinsa pyrkiä eteenpäin, kykynsä kärsiä ja kykynsä vastata kärsimykseensä aktiivisesti ja omaehtoisesti. On kauas edetty ihmisyydestä, kun tätä...

Eräs selkeä erottava tekijä toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon ja kliinisen, lääkekeskeisen päihdeongelmien hoidon välillä on läsnäolo.  Toipumiskeskeisessä päihderiippuvuuden hoidossa niin toipujan kuin häntä tukevan työntekijän on kyettävä läsnäoloon tilanteen sitä vaatiessa. Läsnäolo vie toipumisen aivan eri tasolle kuin kliinisen hoidon kohteena oleminen. Ammatillisestikin. Kalervo K.  Kuva: Pixabay

Maassamme on noin 400 000 - 450 000 päihdeongelmaista, joista vakavasti riippuvaisia on ainakin noin 300 000. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Noista 400 000 - 450 000 on ehkä kymmenesosa jotain apua hakenut: uskonnosta, vertaisryhmistä tai ammattitahoilta. Mielekästä raitista elämää tänään viettää tuosta porukasta ehkä noin 3 - 4 % eli 15 000 - 20 000. Kärsiviä päihderiippuvaisen läheisiä on vähintään miljoona, joista jonkinlaisen avun piirissä on tuskin prosenttiakaan. Nuo luvut ovat epämääräisiä, koska niitä on mahdotonta tarkkaan tietää. Kuitenkin todellisuus on koruton, järkyttävä. Kärsimys hukkuu jonnekin. "Jospa huomenna ovat asiat paremmin." Miljoonat selitykset, miljoonat rypemiset, miljoonat toiveajattelun hetket. Miljoonat vannomiset ja lupaukset. Miljoonat peittelyt. Miljoonat järkeilyt ja älyllistämiset. Miljoonat itsekusetukset. Miljoonat passiiviset, flegmaattiset ja syyllisyydessä ja itsesäälissä ryvetyt päivät. Miljoonat alkoholisoituneen ja addiktoituneen ...