Hyveellisestä addiktion peesaamisesta rakkaudelliseen haasteellisuuteen

Antti Eskola selittää osuvasti Sosiaalipsykologia-kirjassaan syytä miksi armeijan käyneet suhtautuvat myöhemmin muistellessaan armeijan aikaansa positiivisesti, vaikka useimmilla se oli yleisesti aikamoista sinnittelyä, jopa monelle ankeaa aikaa. Syy on ihmisen psyykessä eli me arvostamme itseämme jälkikäteen, kun klaarasimme armeijan, vaikka se oli rankkaa. Olimme voittajia, itsemme voittajia.

Ihminen tuntee elämänsä mielekkääksi, jos hän on päässyt eteenpäin vaikeuksia kohtaamalla ja voittamalla itsensä. Haasteeton elämä muuttuu ajan mittaan alakuloiseksi, rajoitetuksi elämäksi. Ihminen, varsinkin jos hän on addikti,  

taantuu, pahimmillaan zombiutuu, jos häntä ei todella haasteta. Kun vähänkin tulee kipua ja pahaa oloa, on systeemi tarjoamassa lääkettä tai huumetta ja huoltamista,  kunnes ajan mittaan systeemi syö hänen potentiaalinsa pyrkiä eteenpäin, kykynsä kärsiä ja kykynsä vastata kärsimykseensä aktiivisesti ja omaehtoisesti. On kauas edetty ihmisyydestä, kun tätä kutsutaan humanistiseksi lähestymistavaksi.

Miten yhteiskunta on tullut niin kieroutuneeksi, addiktoituneeksi, ettei se salli enää päihderiippuvaisia kohdeltavan aikuisina, täysinä ihmisinä vaan lapsenomaisina, surkeina uhreina, joita ei kannata enää haastaa eikä kohdata läsnäolevasti kokonaisina ihmisinä?  

Ymmärrän, että on olemassa niin vaurioituineita päihderiippuvaisia, joille riittää huoltaminen ja hengissä pitäminen, mutta ei hyvänen aika suurta enemmistöä voi kahlita lääkekoukkuun eikä tarvitse peesata addiktiota ainekeskeisesti näiden pahasti vaurioituneiden takia. Vai puhuuko tässä bisneksen haistava hyväveliverkosto? 

Toipumispotentiaalin sabotointi on raainta ja järkyttävintä, mitä suomalaisessa päihdehuollossa tapahtuu. Se tarkoittaa, että tuhannet toipumispotentiaalin omaavat päihderiippuvaiset joutuvat kemiallisen rappion tai välitilan tielle, vaikka he voisivat pelastua mielekkääseen toipumiseen ja elämään rakkaudellisen haastamisen läsnäolevan kohtaamisen kautta.

Jos toipumiskeskeinen päihdehoito olisi koko Suomen päihdehoidon veturi ihmisyys hyppäisi aimo harppauksen eteenpäin.

Kalervo K.

Kuva: Ilmainen suomalainen kuvapankki