Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

- Addiktion vastakohta on olla aisteissa nyt! Kun addiktiivinen mieleni on hetken hiljaa ja on valmis kuulemaan toista toipumista ymmärtävää ihmistä tai aistimaan kauneutta esimerkiksi luonnossa, ottaa toipumiseni aimo askeleen eteenpäin. Addiktiivinen mieli haluaa aina jotain tulevaisuudessa, mutta aistit elävät aina nykyisyydessä. Sensefulness on aistien täyteyttä. Kalervo K.  Kuva: Pexels

Tiedän, että tämä ei avaudu monelle, mutta näin se menee: addiktio on kärsimystie, joka johtaa orastavaan muutostarpeeseen, joka johtaa hetkittäiseen oman mielen hiljenemiseen, jossa addikti/alkoholisti avautuu uuden raittiin elämän kutsun kuulemiseen, näkemiseen ja tuntemiseen, mikä antaa taas mahdollisuuden nöyrtymiseen ja antautumiseen ja sitten raitistumiseen, raittiuteen. Itsellenikin raittiuden tärkein avain oli, kun ensimmäistä kertaa mieleni oli hetken hiljaa että pystyin KUULEMAAN, mitä toipuva alkoholisti minulle sanoi. Sillä hetkellä pystyin ensimmäistä kertaa samaistumaan toiseen ihmiseen eli minusta tuli ihminen, alkoholisti tässä maailmassa. Kalervo K.  Kuva: Pexels

MIKSI SE ON TÄRKEÄ - Käytän tätä termiä tässä merkityksessä ilmeisesti urauurtavasti. Eli koen omistavani copyrightin tähän. - Katsokaa, kuinka hienoja merkityksiä sanalla sense on suomeksi aistin ja järjen lisäksi: tunne, mielekkyys, kyky, tarkoitus, lahja, vaisto, lahjakkuus, merkitys, tolkku. Eli sensefulness on hyvin kokonaisvaltainen käsite. - Tietoisella aistimuksella olemme yhteydessä elämän syvempään älykkyyteen. Tietoinen aistimus on se luovuuden alue, josta rajallinen mieli ammentaa uutta materiaalia myllyynsä. Siksikin lähempänä ydintä oleva sensefulness, eikä mindfulness. - Ja sensefulness antaa kaiken vapauden, koska se ei tukeudu mihinkään uskonnolliseen perinteeseen, kuten mindfulness buddhalaisuuteen. Vain sinä, aistit ja tietoisuus. - Mindfulnessia harjoittava on lähempänä egon houkutuksia kuin sensefulnessia harjoittava, koska mitä vähemmän mieltä ja egoa, sitä enemmän aisteja Kalervo K.  Kuva: Pexels

Edelleen olen sitä mieltä, että sensefulness on verratttomasti osuvampi termi kuin mindfulness. Aistit ovat läsnäoloa tässä ja nyt, mutta mieli on takertunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen.. "En saanut koskaan yhtäkään oivallustani/löydöstäni rationaalisen ajattelun prosessissa." -Einstein Useimmat omatkin oivallukseni ovat tapahtuneet hikimajassa/saunassa maatessani, ei ajatteluprosessissa. Ajattelu on kuin mylly ja mylly ei voi kuin jauhaa ja toivoa saavansa hyviä ja tuoreita aineksia. Turhaudumme, kun yritämme käyttää myllyä, ajatteluamme siihen, mihin sitä ei ole tarkoitettu eli uuden oivalluksen syntymiseen. Sitä tilaa, jolla mylly saa uutta ainesta sisään voimme kutsua läsnäoloksi, madonreiäksi. Kun  olemme hetken hiljaa aisteissamme, pääsee oivallus sisään - emme voi sitä pakottaa. Siksi paikat, joissa useimmiten ajattelu hiljenee, kuten luonto ja sauna, ovat otollisia oivalluksille. SENSEFULNESS on aistien ja järjen kautta toimivaa. Tietoisella aistimuksella olemme y...

Olen huomannut, että luovat ihmiset eivät kuluta liikaa aikaa menneisyydessä eivätkä toista nykyisyydessäkään ylenmääräisesti samoja asioita. He jättävät paljon tilaa uudelle, tuntemattomalle. He haastavat koko ajan ennakkoluulottomasti näkemyksiään ja ovat kyltymättömän uteliaita avautuvalle tai vielä lukitulle tiedolle. Ja luovuus ei ole millään tavalla taiteilijoiden etuoikeus. Toipuminenkin voi jämähtää paikalleen. Rutiinit ovat osittain hyviä, elämää tasapainottavia asioita, mutta meissä toipujissa on se elämyshakuinen, uutta janoava osa, jota ei saa unohtaa. Uusi ei tarvitse olla ulkoisesti mitään järisyttävää, mutta sisäisesti iloa ja raikkautta tuova juttu. Ei voi yksilöidä, mikä kullekin on uusien aloitusten magiikkaa, mutta jotain yleispiirteitä voi nähdä: 1. Uskaltaudu oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, jos se on posiitiivista ja elämääsi rikastuttavaa. 2. Haasta vaikka yksi oma pinttymä itsessäsi kerran päivässä. 3. Epäonnistuminen ja sen tuoma häpeä on suuresti yliarvostet...