Onko itsensä syvempi rakastaminen kaiken avain? Sittenkin! Johdanto...
"Always ourselves we love the least
That's the burden of the angel/beast"
Bruce Cockburn
Benjamin Disraelia mukaillen meidän on päästävä eteenpäin puolimatkasta apinasta enkeliin päin. Jottemme ole itse se, jota me vähiten rakastamme kantaen näin enkeli/elukan taakkaa.
Onko ihmiskunnan evoluutio pysähtynyt tuohon puolitiehen ja onko ainakin yksittäisellä ihmisellä mahdollisuus päästä eteenpäin ?
Ja olemmeko me ihmissuhdeammattilaiset tarpeeksi pohtineet itsensä rakastamisen olemusta ja salaisuuksia, kun me tarjoamme sitä asiakkaillemme.?
Tästä jatkan seuraavassa kirjoituksessa (tai seuraavissa kirjoituksissa).
Yritän hypätä syvään veteen mahdollisimman vähillä filosofisilla, psykologisilla ja uskonnollisilla välineillä luottaen itsensä rakastamisen omaan olemukseen, energioihin..
Kalervo K.
![]() |
| Kuva: Pexels |

Kommentit
Lähetä kommentti