Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Toipumiskeskeisen päihderiippuvuuden hoidon  ja yleisen kliinisen päihdehuollon yksi ero on, että jälkimmäinen taho rakastaa työpalavereita, tykkää pölistä keskenään mieluummin kuin asiakkaiden kanssa. Yleisessä päihdehuollossa on rutkasti upeita työntekijöitä, mutta kalsea systeemi on vaan liian vahva. Suomalainen päihdehuolto on liian usein kohtaamattomuuden taidetta. Se osaa luoda komeita, tyhjyyttään kalisevia päihdestrategioita, selittää osaamattomuutensa ja läsnäolottomuutensa teoreettisella korukielellä, luoda hyvä veli- ja siskoverkostoja pitääkseen jäseniensä asemat surkeista tuloksista huolimatta, mielistellä ymmärtämättömiä poliittisia ja muita päättäjiä sekä byrokraatteja pinnallisilla tieteellisyydeltä kuullostavilla näennäisviisauksilla.  Pitkän työurani selkeimpiä huomioita on, että ne ihmiset, joiden on vaikeinta tehdä ruohonjuurityötä - likaista perustyötä, kohdata ihmisiä, asiakkaita, mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, rakastavat työpalavereita. Usein nuo p...

Nelson Mandela: Itsensä pieneksi latistamisessa ei löydy intohimoa - tyytymällä elämään, mikä on vähemmän kuin mihin olisit kyvykäs. Kalervo K.  Kuva: Pexels

"Paljon henkisestä, hengellisestä elämästä on itsensä hyväksymistä -  ehkä kaikki." Jack Kornfield Kalervo K.  Kuva: Pexels

Jos jotkin ovat tässä maailmassa syntiä, niin ne ovat kaikki asenteet, opit ja teot, jotka estävät tai jarruttavat itsensä rakastamista. Raitistuminen ja sitä seuraava raittius ovat yksinkertaisesti matka itsensä rakastamiseen. Kalervo K.  Kuva: Pexels

Vaikeimmat ihmissuhteet liittynevät usein ihmistyyppiin, jota voi kutsua lahkopersoonallisuudeksi. Ja tarkoitan niin poliittisia kuin uskonnollisia lahkoja. Toki jokainen ihminen on yksilö, mutta joitain yleisiä piirteitä voi tässä esittää, varoituksena itselle ja muillekin: 1. Skitsotyyppinen ihminen eli persoona, joka on erittäin taipuvainen  löytämään pahansuopaisuutta, pahuutta, salakähmäisyyttä, juonittelua toisissa ihmisissä ja yhteiskunnassa. 2. Ihminen, joka syyttää aina toisia. Hänellä on näennäistä itsekritiikkiä, mutta tosiasiassa syy on hänen mielestään aina toisissa, varsinkin erilailla ajattelevissa. 3. Ihminen, joka on lähes koko ajan vihainen ja kaunainen Hän on jatkuvassa sodassa muita vastaan, olivat ne läheisiä, eri lailla ajattelevia, ryhmittymiä, mitä vaan. Ja jatkuva kauna on silmiinpistävää. 4. Ihminen, jolla on pohjimmiltaan huono itsetunto Kun ihmisellä on huono itsetunto, hän on altis fanaattiselle, yksitotiselle sanomalle, tiiviille, hierarkiselle yhteisö...

- Addiktion vastakohta on olla aisteissa nyt! Kun addiktiivinen mieleni on hetken hiljaa ja on valmis kuulemaan toista toipumista ymmärtävää ihmistä tai aistimaan kauneutta esimerkiksi luonnossa, ottaa toipumiseni aimo askeleen eteenpäin. Addiktiivinen mieli haluaa aina jotain tulevaisuudessa, mutta aistit elävät aina nykyisyydessä. Sensefulness on aistien täyteyttä. Kalervo K.  Kuva: Pexels

Tiedän, että tämä ei avaudu monelle, mutta näin se menee: addiktio on kärsimystie, joka johtaa orastavaan muutostarpeeseen, joka johtaa hetkittäiseen oman mielen hiljenemiseen, jossa addikti/alkoholisti avautuu uuden raittiin elämän kutsun kuulemiseen, näkemiseen ja tuntemiseen, mikä antaa taas mahdollisuuden nöyrtymiseen ja antautumiseen ja sitten raitistumiseen, raittiuteen. Itsellenikin raittiuden tärkein avain oli, kun ensimmäistä kertaa mieleni oli hetken hiljaa että pystyin KUULEMAAN, mitä toipuva alkoholisti minulle sanoi. Sillä hetkellä pystyin ensimmäistä kertaa samaistumaan toiseen ihmiseen eli minusta tuli ihminen, alkoholisti tässä maailmassa. Kalervo K.  Kuva: Pexels

MIKSI SE ON TÄRKEÄ - Käytän tätä termiä tässä merkityksessä ilmeisesti urauurtavasti. Eli koen omistavani copyrightin tähän. - Katsokaa, kuinka hienoja merkityksiä sanalla sense on suomeksi aistin ja järjen lisäksi: tunne, mielekkyys, kyky, tarkoitus, lahja, vaisto, lahjakkuus, merkitys, tolkku. Eli sensefulness on hyvin kokonaisvaltainen käsite. - Tietoisella aistimuksella olemme yhteydessä elämän syvempään älykkyyteen. Tietoinen aistimus on se luovuuden alue, josta rajallinen mieli ammentaa uutta materiaalia myllyynsä. Siksikin lähempänä ydintä oleva sensefulness, eikä mindfulness. - Ja sensefulness antaa kaiken vapauden, koska se ei tukeudu mihinkään uskonnolliseen perinteeseen, kuten mindfulness buddhalaisuuteen. Vain sinä, aistit ja tietoisuus. - Mindfulnessia harjoittava on lähempänä egon houkutuksia kuin sensefulnessia harjoittava, koska mitä vähemmän mieltä ja egoa, sitä enemmän aisteja Kalervo K.  Kuva: Pexels

Edelleen olen sitä mieltä, että sensefulness on verratttomasti osuvampi termi kuin mindfulness. Aistit ovat läsnäoloa tässä ja nyt, mutta mieli on takertunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen.. "En saanut koskaan yhtäkään oivallustani/löydöstäni rationaalisen ajattelun prosessissa." -Einstein Useimmat omatkin oivallukseni ovat tapahtuneet hikimajassa/saunassa maatessani, ei ajatteluprosessissa. Ajattelu on kuin mylly ja mylly ei voi kuin jauhaa ja toivoa saavansa hyviä ja tuoreita aineksia. Turhaudumme, kun yritämme käyttää myllyä, ajatteluamme siihen, mihin sitä ei ole tarkoitettu eli uuden oivalluksen syntymiseen. Sitä tilaa, jolla mylly saa uutta ainesta sisään voimme kutsua läsnäoloksi, madonreiäksi. Kun  olemme hetken hiljaa aisteissamme, pääsee oivallus sisään - emme voi sitä pakottaa. Siksi paikat, joissa useimmiten ajattelu hiljenee, kuten luonto ja sauna, ovat otollisia oivalluksille. SENSEFULNESS on aistien ja järjen kautta toimivaa. Tietoisella aistimuksella olemme y...

Olen huomannut, että luovat ihmiset eivät kuluta liikaa aikaa menneisyydessä eivätkä toista nykyisyydessäkään ylenmääräisesti samoja asioita. He jättävät paljon tilaa uudelle, tuntemattomalle. He haastavat koko ajan ennakkoluulottomasti näkemyksiään ja ovat kyltymättömän uteliaita avautuvalle tai vielä lukitulle tiedolle. Ja luovuus ei ole millään tavalla taiteilijoiden etuoikeus. Toipuminenkin voi jämähtää paikalleen. Rutiinit ovat osittain hyviä, elämää tasapainottavia asioita, mutta meissä toipujissa on se elämyshakuinen, uutta janoava osa, jota ei saa unohtaa. Uusi ei tarvitse olla ulkoisesti mitään järisyttävää, mutta sisäisesti iloa ja raikkautta tuova juttu. Ei voi yksilöidä, mikä kullekin on uusien aloitusten magiikkaa, mutta jotain yleispiirteitä voi nähdä: 1. Uskaltaudu oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, jos se on posiitiivista ja elämääsi rikastuttavaa. 2. Haasta vaikka yksi oma pinttymä itsessäsi kerran päivässä. 3. Epäonnistuminen ja sen tuoma häpeä on suuresti yliarvostet...