Ydin, inbetween ja kokonaisvaltaisuus

Kuvitelkaa Ydin,

jossa on kaiken määrittelemätön, syvin totuus. Ytimen ympärillä oleva lähin kehä on ihmisen läsnäolevan kokemisen alue, madonreikä ytimeen. Tämä kehä ei ole mielemme, tahdonvoimamme hallittavissa, vaan sinne pääsy on aina lahja, yleensä kirkas mikrosekunti, joka johtaa uuteen oivallukseen. Mitä paremmin olemme tietoisia siitä, että läsnäolo tässä ja nyt on kaiken avain, olemme yhä enemmän alttiita, avoimia, antautuneita, aisteissamme olevia, saamme välähdyksenomaista, inspiroivaa

 yhteyttä ytimestä, kokemusta kaiken ykseydestä. Raittius on ykseyden kokemusten jatkumo, vaikka useimmilla se on tiedostamatonta. Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pitkän raittiuteni salaisuus, sanoisin, että se on avoimuus ja alttius ykseydelle, hyvälle.

Tämä inbetween -tila sisäisen ja ulkoisen järjestyksen välissä on myös tieteen ja tuntemattoman rajapinnoilla toimivien tiedemiesten, kuten David Bohmin tutkimuksen aluetta. Minulle esimerkiksi David Bohmin, Fritjof Capran ja Einsteinin kaltaiset tiedemiehet ovat myös mystikkoja, joiden intohimo, fokus liikkuu samoilla alueilla kuin ihmiskunnan suurten mystikkojen kuten  Mestari Eckhartin, Rumin, Krishnamurtin ja Thomas Mertonin intohimo ja fokus. Kvanttifysiikka on tieteenala, jossa liikutaan tieteen lakien rajapinnoilla.

Miten tuo kaikki liittyy sitten toipumiseen? Paljon! Se on mielestäni myös toipumisen ydintä! Toipuminen on tiedostamatonta tai tiedostettua avoimuutta selittämättömyydelle, pyhyydelle, henkisyydelle, hengellisyydelle. Ateistisinkin toipuja antautuu raitistuessaan jollekin hyvälle, jota hän ei pysty täysin selittämään.

Siksi toipumiskeskeinen päihderiippuvuuden hoito, 12 askeleen lähestymistavat ja muut näitä lähellä olevat toipumissysteemit ovat tieteellisimmillä termeillä kvanttitieteen, sisäisen järjestyksen ja käytännön kokemuksellisen viisauden synteesi.  Näiden ulkopuolella olevat, yhteiskunnassamme vallalla olevat päihdehoidon muodot tukeutuvat

traditionaaliseen, horisontaaliseen tiedekäsitykseen, joita ahtaat tiedekonservatiivit pitävät ainoana tieteen muotona.

Toipumiskeskeinen päihderiippuvuuden hoito ottaa toipumisen kokonaisvaltaisesti ja dynaamisesti huomioon eikä yritä ahtaa sitä liian pieneen, toimimattomaan pakettiin. Mikä voisi olla jalompaa pyrkimystä, myös tieteellisessä kontekstissa. ?

Kiitos Guy de Plessisin kirjan tuoman inspiraation, tuli näitä pohdittua.  Ja seuraavaakin:

Ajattelin, että menen varmaan hautaan saakka saamatta täyttä vastakaikua vaikutustasomallilleni. Nyt Guy du Plessisin The integrated recovery wheel eli kokonaisvaltainen toipumispyörä päätyy samaan perusasiaan vähän eri nimikkeillä eli täysin samoja meillä on fyysinen,sosiaalinen, psykologinen ja eksistentiaalinen taso/alue, minulla on älyllisen ja ympäristöä koskevan tason tilalla kulttuurinen ja yhteiskunnallinen vaikutustaso...Ehkä täydellinen malli olisi näiden mallien yhdistäminen luovasti.

Kalervo K. 

Kuva: Tekoäly ChatGPT