Mysteeri, joka ainoana jää jäljelle kaiken muun hiipuessa - osa II

TIEDE JA USKONTO - SAMASSA HORISONTAALISESSA HIEKKALAATIKOSSA

Niin tiede kuin uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin ihmisen rakentamia tulkintakokonaisuuksia. Molemmat toimivat käsitteistöjen, hierarkioiden ja argumentaatioiden maailmassa. Se mikä on tieteen ja uskontojen totuusarvo perimmäisen totuuden suhteen, ei selviä kummankaan välineillä.

Tieteen ja uskontojen ulottumattomissa on ihmisen kokemus tyhjyydestä, rakkaudesta, syvyydestä, kaikkeudesta, ykseydestä. Ihmisen mieli ja sanat eivät voi kuin valjusti yrittää muodostaa kuvaa totuudesta ja silloinkin ajaudumme helposti nyrjähtäneisiin tulkintoihin ja käsitteisiin. Käsitteellistäminen ja hierarkisointi on hyvin toimivaa tässä todellisuudessa, jossa elämme, mutta koska meillä ei ole tiedon perimmäistä seinää, emme oikeasti tiedä, missä kuljemme tietomme kanssa.

Tiede on levittänyt horisontaalista hiekkalaatikkoamme yhä suuremmaksi pystymättä vastaamaan edelleenkään yhteenkään vertikaaliseen kysymykseen. Tosin jotkut tieteen edustajat uskovat löytäneensä vastauksia elämän arvoitukseen, koska he ovat niin ihastuneet välineeseen eli mieleen, ajatteluun. Nöyrä tiedemies taas näkee ajattelun välineenä, ei tienä totuuteen. Eihän tiede ole tuonut kaikkein perimmäisintä totuutta yhtään lähemmäksi. Nykyajan ihminen on yhtä hämmentynyt elämän arvoituksen edessä kuin muinainen paimentolainen.

Kalervo K. 

Kuva: Pixabay