Toipumiskeskeisiä kirjoituksia

Koko vuoden kaipasin päästä rabbi Burnamin kanssa keskustelemaan. Mutta joka kerta astuessani taloon tunsin, etten ollut tarpeeksi hyvä. Kerran kuitenkin, kun olin kävelemässä kyynelehtien poikki kentän, tiesin, että minun on mentävä rabbin luo perääntymättä. Hän kysyi:” Miksi itket?” Vastasin: ”Olen joka tapauksessa elossa tässä maailmassa, olento, jolle on annettu kaikki aistit ja kaikki jäsenet, mutta en tiedä, miksi minut on luotu ja mitä hyötyä minusta on tässä maailmassa.” ”Oletpas hupsu”, hän vastasi, ”tuo on sama kysymys, jota minä olen kantanut koko elämäni. Tule illalliselle kanssani tänään.” (kirjasta The Spirituality of Imperfection) Larry Dossey on kirjoittanut ns. uuden ajan syyllisyydestä, joka on läheistä sukua perinteiselle syntisyyden tunnolle. Olet pyrkinyt hoitamaan itseäsi, käynyt kursseilla, ryhmissä, keskustellut terapeuttien ja muiden ihmisten kanssa, lukenut viisaita kirjoja ym. Tapaat toipuvia ihmisiä, jotka näyttävät tyytyväisiltä ja onnellisilta. Kuitenkin s...

Tieteeseen voi suhtautua ainakin kahdella seuraavalla tavalla: 1. Järkkymätön usko staattiseen tieteeseen eli tiedeuskovaisuus ja 2. Ymmärrys, että tiede on parhaimmillaan dynaaminen, itseään täydentävä ja korjaava älykäs systeemi, joka jättää oven auki ylivertaiselle olemisen ja kaikkeuden tuntemattomuudelle ja selittämättömyydelle. Suomalaisessa päihdepolitiikassa on menty ykköskohdan resepteillä paljolti eli lääkepainotteisesti,  koska lääketiede on horisontaalisena tieteenä helppo tie tässä asiassa. Addiktio/riippuvuus on tosiasiassa moniselitteisempi, avoimempi tila, jonka ytimessä on kyllä biokemia, mutta myös eksistentiaalisuus. Lisäksi kehittämäni vaikutustasomallin mukaan psykososiaalinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen taso täydentävät kokonaisuuden. Että suomalainen tiede pystyisi kakkoskohdan mukaisesti ottamaan toipumiskeskeisen päihde(riippuvuuden)hoidon haasteen vastaan, sen on otettava tosissaan vaikutustasomalli sekä eksistentiaalinen/sydämen taso. Toistais...

Riippuvuuden vastakohta on läsnäolo tässä hetkessä. En ole negatiivinen tai positiivinen vaan olen hetkinen. Elämä on haastava juttu ja akselilla positiivinen -negatiivinen oleminen on usein enemmän tai vähemmän pakotettua. Pitäisi löytää positiivisuutta, vaikka elämässä voi olla paljon vastoinkäymisiä. Toisaalta jatkuva negatiivisuus on hyvin raskassoutuista ja tylsää elämää. Kumpikaan ei usein vaan toimi. Mikä sitten auttaisi? Antautuminen tähän hetkeen eli juuri nyt ei ole mitään hätää!  Elämä on vain tässä ja nyt - ei missään muualla, ei minään muuna aikana ! Läsnäolo tässä hetkessä on ilon tuoja tai vähintään helpotuksen. Ei hätää kun vain muistan, että minulla on aina mahdollisuus nollata ja havahduttaa itseni tähän hetkeen. Olla hetkinen. Kalervo K. Kuva: Pexels