Ain - Dah - Ing -paikka

-

On olemassa paikka, joka elää kaikissa meissä. Se on näyn ja kirkkauden paikka, jossa elämän rytmi liikkuu harmoniassa korkeamman tietoisuuden kanssa. (Spotted Eagle)

Toipuminen mistä haavoittavasta asiasta tahansa ei ole niinkään haluamista, vaan luopumista. Tahtoa me tarvitsemme ylläpitääksemme toipumisemme, mutta ellei meillä ole yhteyttä sisäiseen Paikkaamme, toipumisemme alkaa hyytyä.


Paikka on siellä, missä loppuvat ajatukset, käsitykset, halut. Sinne meidän kaikkien on mahdollisuus on päästä, kun vain olemme nyt-hetkessä, ilman ajatuksia….


Kokemuksen Paikastamme olemme saaneet, kun a) olemme olleet voimattomia moniin ongeliimme nähden eli oma ’nerokas’ mielemme on ollut kerrankin elämän hiljentämä; b) kokiessamme samaistumisen kokemuksia toisiin ihmisiin; c) antamalla Nimettömän/Nimetyn ohjata elämäämme.


Paikassa ei ole addiktioita, haluamista, häiriöitä - se on puhdas Totuus meissä kaikissa.


Toipuminen on matka kotiin eli intiaanien kielellä ain-dah-ing. Toipuminen on myös ykseyden kokemisen looginen jatkumo eli ykseyden kokemisella on päämäärä (raittius) ja jatkuvuuden rytmi/liike. Liike ilman päämäärää on harhailua, päämäärä ilman liikettä on haaveilua, ja pahimmillaan ei ole liikettä eikä päämäärää (=kohtaloon alistuminen). Päämäärä toteutuu vain nyt- hetkessä olemalla, kaikki muu jää toiveajatteluksi.


Kalervo K. 

Kuva: Pixabay


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raittius vs. vähän ottamisen pakko -kulttuuri

-
Kuva
On turhauttavaa aivan jatkuvasti huomata, kuinka vaikeaa on ihmisten, jopa alan ammattilaisten, nähdä, että kun  päihderiippuvuus on ihmisessä selviö, hänen vapauttavin, avarin ja älykkäin vaihtoehtonsa on raittius. RAITTIUS VS. VÄHÄN OTTAMISEN PAKKO -KULTTUURI Nykyihmisen on vaikea hyväksyä, että joillain yksilöillä ei ole päihteiden suhteen valinnanvaraa, jos aikovat pysyä kiinni ihmisarvoisessa elämässä. Vapauden illuusioon kuuluu loputtomasti valita eri vaihtoehtojen välillä. Kuitenkin ihmisen rajallisuus ja vaihtoehdottomuus on myös jatkuvaa todellisuutta niin yksittäisen ihmisen elämässä kuin ihmisyhteisöissä muutenkin.  Riippuvaisen hyväksyessä rajallisuutensa ihmisenä ja vaihtoehdottomuutensa riippuvuuden kohteen suhteen, hän on henkisesti optimaalisessa vapaudentilassa. Esimerkiksi päihderiippuvuuden kohde on vain yksi tai monta ainetta, ei mitään muuta. Maailmassa on lukematon määrä aineita, joita ihmisen ei kannata käyttää. On hyvin epäloogista ja lyhytnäköistä...
Lue lisää

Upea toipuvien saareke keskellä päihderiippuvuuden kuristamaa Suomea

-
Kuva
Maassamme on noin 400 000 - 450 000 päihdeongelmaista, joista vakavasti riippuvaisia on ainakin noin 300 000. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Noista 400 000 - 450 000 on ehkä kymmenesosa jotain apua hakenut: uskonnosta, vertaisryhmistä tai ammattitahoilta. Mielekästä raitista elämää tänään viettää tuosta porukasta ehkä noin 3 - 4 % eli 15 000 - 20 000. Kärsiviä päihderiippuvaisen läheisiä on vähintään miljoona, joista jonkinlaisen avun piirissä on tuskin prosenttiakaan. Nuo luvut ovat epämääräisiä, koska niitä on mahdotonta tarkkaan tietää. Kuitenkin todellisuus on koruton, järkyttävä. Kärsimys hukkuu jonnekin. "Jospa huomenna ovat asiat paremmin." Miljoonat selitykset, miljoonat rypemiset, miljoonat toiveajattelun hetket. Miljoonat vannomiset ja lupaukset. Miljoonat peittelyt. Miljoonat järkeilyt ja älyllistämiset. Miljoonat itsekusetukset. Miljoonat passiiviset, flegmaattiset ja syyllisyydessä ja itsesäälissä ryvetyt päivät. Miljoonat alkoholisoituneen ja addiktoituneen ...
Lue lisää

Hyveellisestä addiktion peesaamisesta rakkaudelliseen haasteellisuuteen

-
Kuva
Antti Eskola selittää osuvasti Sosiaalipsykologia-kirjassaan syytä miksi armeijan käyneet suhtautuvat myöhemmin muistellessaan armeijan aikaansa positiivisesti, vaikka useimmilla se oli yleisesti aikamoista sinnittelyä, jopa monelle ankeaa aikaa. Syy on ihmisen psyykessä eli me arvostamme itseämme jälkikäteen, kun klaarasimme armeijan, vaikka se oli rankkaa. Olimme voittajia, itsemme voittajia. Ihminen tuntee elämänsä mielekkääksi, jos hän on päässyt eteenpäin vaikeuksia kohtaamalla ja voittamalla itsensä. Haasteeton elämä muuttuu ajan mittaan alakuloiseksi, rajoitetuksi elämäksi. Ihminen, varsinkin jos hän on addikti,   taantuu, pahimmillaan zombiutuu, jos häntä ei todella haasteta. Kun vähänkin tulee kipua ja pahaa oloa, on systeemi tarjoamassa lääkettä tai huumetta ja huoltamista,  kunnes ajan mittaan systeemi syö hänen potentiaalinsa pyrkiä eteenpäin, kykynsä kärsiä ja kykynsä vastata kärsimykseensä aktiivisesti ja omaehtoisesti. On kauas edetty ihmisyydestä, kun tätä...
Lue lisää