Antautuminen ja automaatio

-

Meistä lähes kaikki ovat päihteistä irti yrittäessään sortuneet tahdonvoimakuoppaan eli olemme vannoneet itsellemme ja muillekin, että nyt se on loppu, kun kerran päätän. Ja taas olemme ajan mittaan sortuneet päihteiden käyttöön. Eli mikään ei ole epäluotettavampi keino kuin tahdonvoima.

Ajatelkaa hampaiden pesua: tulisiko siitä mitään, jos joka aamu psyykkaisimme itseämme , että tänään pesen hampaani! Ei.. Mutta kuitenkin useimmat meistä pesevät hampaansa aamun ja illoin ilman mitään stressiä, ilman mitään tahdonvoimanäytöksiä!?. Kyse on siis jostain muusta, paljon tahdonvoimaamme vahvemmasta ja sitkeämmästä. Kyse on automaatiosta.


Raitistumisessa on kyse antautumisesta, selkeästä toiminnan rajasta (eli sitoutumisesta päihteettömyyteen) sekä uuden elämäntavan automatisoinnista. Tässä on myös raittiuden ja välitilan (kuivuuden) ero: raittiudessa sinun ei tarvitse kamppailla tahdonvoimalla  pysyäksesi raittiina, vaan se on kuin hampaiden pesu, luonnollista ja vailla liikoja ponnisteluja, kun  taas välitila on jatkuvaa tahdonvoiman voittojen ja tappioiden vuorottelua.


Kalervo K. 

Kuva: Pixabay


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raittius vs. vähän ottamisen pakko -kulttuuri

-
Kuva
On turhauttavaa aivan jatkuvasti huomata, kuinka vaikeaa on ihmisten, jopa alan ammattilaisten, nähdä, että kun  päihderiippuvuus on ihmisessä selviö, hänen vapauttavin, avarin ja älykkäin vaihtoehtonsa on raittius. RAITTIUS VS. VÄHÄN OTTAMISEN PAKKO -KULTTUURI Nykyihmisen on vaikea hyväksyä, että joillain yksilöillä ei ole päihteiden suhteen valinnanvaraa, jos aikovat pysyä kiinni ihmisarvoisessa elämässä. Vapauden illuusioon kuuluu loputtomasti valita eri vaihtoehtojen välillä. Kuitenkin ihmisen rajallisuus ja vaihtoehdottomuus on myös jatkuvaa todellisuutta niin yksittäisen ihmisen elämässä kuin ihmisyhteisöissä muutenkin.  Riippuvaisen hyväksyessä rajallisuutensa ihmisenä ja vaihtoehdottomuutensa riippuvuuden kohteen suhteen, hän on henkisesti optimaalisessa vapaudentilassa. Esimerkiksi päihderiippuvuuden kohde on vain yksi tai monta ainetta, ei mitään muuta. Maailmassa on lukematon määrä aineita, joita ihmisen ei kannata käyttää. On hyvin epäloogista ja lyhytnäköistä...
Lue lisää

Upea toipuvien saareke keskellä päihderiippuvuuden kuristamaa Suomea

-
Kuva
Maassamme on noin 400 000 - 450 000 päihdeongelmaista, joista vakavasti riippuvaisia on ainakin noin 300 000. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Noista 400 000 - 450 000 on ehkä kymmenesosa jotain apua hakenut: uskonnosta, vertaisryhmistä tai ammattitahoilta. Mielekästä raitista elämää tänään viettää tuosta porukasta ehkä noin 3 - 4 % eli 15 000 - 20 000. Kärsiviä päihderiippuvaisen läheisiä on vähintään miljoona, joista jonkinlaisen avun piirissä on tuskin prosenttiakaan. Nuo luvut ovat epämääräisiä, koska niitä on mahdotonta tarkkaan tietää. Kuitenkin todellisuus on koruton, järkyttävä. Kärsimys hukkuu jonnekin. "Jospa huomenna ovat asiat paremmin." Miljoonat selitykset, miljoonat rypemiset, miljoonat toiveajattelun hetket. Miljoonat vannomiset ja lupaukset. Miljoonat peittelyt. Miljoonat järkeilyt ja älyllistämiset. Miljoonat itsekusetukset. Miljoonat passiiviset, flegmaattiset ja syyllisyydessä ja itsesäälissä ryvetyt päivät. Miljoonat alkoholisoituneen ja addiktoituneen ...
Lue lisää

Hyveellisestä addiktion peesaamisesta rakkaudelliseen haasteellisuuteen

-
Kuva
Antti Eskola selittää osuvasti Sosiaalipsykologia-kirjassaan syytä miksi armeijan käyneet suhtautuvat myöhemmin muistellessaan armeijan aikaansa positiivisesti, vaikka useimmilla se oli yleisesti aikamoista sinnittelyä, jopa monelle ankeaa aikaa. Syy on ihmisen psyykessä eli me arvostamme itseämme jälkikäteen, kun klaarasimme armeijan, vaikka se oli rankkaa. Olimme voittajia, itsemme voittajia. Ihminen tuntee elämänsä mielekkääksi, jos hän on päässyt eteenpäin vaikeuksia kohtaamalla ja voittamalla itsensä. Haasteeton elämä muuttuu ajan mittaan alakuloiseksi, rajoitetuksi elämäksi. Ihminen, varsinkin jos hän on addikti,   taantuu, pahimmillaan zombiutuu, jos häntä ei todella haasteta. Kun vähänkin tulee kipua ja pahaa oloa, on systeemi tarjoamassa lääkettä tai huumetta ja huoltamista,  kunnes ajan mittaan systeemi syö hänen potentiaalinsa pyrkiä eteenpäin, kykynsä kärsiä ja kykynsä vastata kärsimykseensä aktiivisesti ja omaehtoisesti. On kauas edetty ihmisyydestä, kun tätä...
Lue lisää